Haaste sinulle – tiedätkö kuinka potilaasi voi?

Kansainvälisen palliatiivisen hoidon ja saattohoidon viikon 2024 haaste; haastamme sinut, sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilainen, tekemään potilaidesi kanssa oirearvioin käyttäen omassa yksikössäsi käytössä olevia oire- tai elämänlaatumittareita ja tiedät, kuinka potilaasi voi!

Tulosta mainos yksikkösi seinälle  

Miksi oireita mitataan?

Oiremittarit toimivat potilaan ja ammattilaisen välisen keskustelun apuvälineinä, osana yksilöllistä ja kokonaisvaltaista hoidon tarpeen arvioita ja seurantaa.

Potilaan spontaani oirekuvaus ei usein yksin anna oikeaa kuvaa oiretilanteesta. Tarkoitusta varten onkin luotu useita erilaisia mittareita, joilla pyritään saamaan potilaan oma oirekokemus ja oirehoidon teho havaittavaksi myös hoitohenkilöstölle.

Potilaat ilmoittavat oma-aloitteisesti selvästi vähemmän oireita kuin systemaattisesti kysyttäessä. Koska myös oireiden tunnistaminen ja sanoittaminen on potilaalle vaikeaa, tarvitaan menetelmiä, joiden avulla voidaan selvittää potilaan oireita järjestelmällisesti.

Potilaiden on usein luontevampi ilmaista oireita joiden tunnistaminen on helpompaa, kuten kipu ja pahoinvointi. Samalla potilaalla voi olla korkeampi kynnys esimerkiksi psyykkisten ja henkisten oireiden kertomiseen, jolloin ne voivat jäädä tulematta ilmi.

Suunnitelmallinen oireiden seuranta käyttäen luotettavia mittareita antaa potilaille äänen ja mahdollistaa johdonmukaisen oireiden tunnistamisen, arvion ja kirjaamisen.

Miten oireita mitataan?

Usein oiremittareilla mitataan oireen esiintyvyyttä ja intensiteettiä. Sen lisäksi oirearvioissa tulee huomioida mm. oireen ilmaantuminen, laatu, lisäävät ja lievittävät tekijät sekä vaste aiemmalle hoidolle.

Oire, sen ilmeneminen ja intensiteetti on aina subjektiivinen kokemus. Potilaan oma arvio oireesta suhteutetaan hänen aiempaan omaan arvioon samasta oireesta.

Oireiden mittaamiseen käytettyjen mittareiden tulee olla sekä luotettavia että nopeita ja helppoja käyttää. Oireiden mittauksen tulokset ja muu oirearvio tulee aina kirjata sekä seurata asianmukaisesti.

Oireiden arvioinnissa oma erityisryhmänsä ovat potilaat, joiden kognitiiviset kyvyt ja muisti ovat heikentyneet. Oireita tulee arvioida myös niillä potilailla, jotka eivät kykene lainkaan vuorovaikutukseen tai kykenevät siihen hyvin heikosti.

Esimerkkejä oiremittareista

– NRS (Numeric Rating Scale) ja VAS (Visual Analogy Scale). Numeerinen asteikko 0-10 tai sijainti 100 mm:n janalla. 0 = ei lainkaan oiretta, 10 tai 100mm pahinta mahdollista kyseisen oireen ilmenemistä potilaan omana kokemuksena. Yleisesti arvioidaan, että numeerinen arvo 1–3 vastaa lieväasteista oiretta, 4–5 kohtalaista, 6–7 kovaa ja 8–10 sietämätöntä.

– ESAS (Edmontonin oirekysely) on yhdistelmä useista samalla numeerisella (0–10) asteikolla esitetyistä oirejanoista

– PAINAD (Pain Assessment in Advanced Dementia Scale) on kehitetty pitkälle edennyttä dementiaa sairastavien kivun arviointiin ja se soveltuu erityisesti puhekykynsä jo menettäneiden potilaiden kivun arviointiin.

– Oirekohtaiset mittarit, kuten masennus- ja ahdistuneisyyskyselyt.

– Eri mittareilla voidaan myös arvioida, millainen potilaan toimintakyky on tai millaiseksi potilas kokee yleisen hyvinvointinsa tai elämänlaatunsa.

“ESASissa potilas olikin ympyröinyt ahdistuksen kohdalla 8:n, asia ei ollut tullut hoitojakson aikana aiemmin millään lailla esille. Kun kävimme mittarin tuloksia yhdessä läpi, niin pääsimme keskustelemaan potilaan kokemuksesta, hänen mahdollisista keinoistaan hallita ahdistusta sekä avun ja tuen tarpeesta”

Lähihoitaja, erikoissairaanhoito

Lue lisää kansainvälisestä päivästä ja Suomessa järjestettävistä tilaisuuksista:
Kansalliset tapahtumat

Lähteet

Hänninen, J. 2015. Oireiden arviointi palliatiivisessa hoidossa ja Oiremittarit ja toimintakykyasteikot palliatiivisessa hoidossa. Teoksesta Saarto, T., Hänninen, J., Antikainen, R. & Vainio, A. (toim.) Palliatiivinen hoito. 3. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim.

Ingham, J. M. ym. 2015. The measurement of, and tools for, pain and other symptoms. Teoksessa Cherny, N. ym. (toim.) Oxford Textbook of Palliative Medicine. 5. painos. Oxford: Oxford University Press.